perjantai 14. lokakuuta 2016

Perjantaipäivitys ~ Miun suurin pelko

Ei oo miun ottama kuva.

Joitain asioita en halua myöntää itselleni. Kuten sen, että en jaksa tai ahdistaa. Työnnän ne ajatukset kauas pois päästäni, kun ne muistuttaa liikaa ajasta joka melkein tuhosi minut. En edes halua puhua ääneen sanasta masennus. En halua miettiä sitä aikaa enää, vaan haluan keskittyä tulevaisuuteen. Haluan olla terve. NYT.

Mutta totuushan on se, että olen toipilas vieläkin. En ole terve. En täysin.

Hävettää kamalasti, että miksen jaksa, miksen pysty. Työkokeilu aiheuttaa minulle häpeää ja ahdistusta, koska en pärjää siinä missä näen monien pärjäävän vuosikausia. Minä en jaksa edes kahta viikkoa ilman, että oon piipussa. Hirveän heikko, hirveän huono.

Suurin pelkoni on, että väsyn uudelleen ja masennun. En halua. Pelottaa.

2 kommenttia:

  1. kai tunnet lusikkateorian? ei sitä tartte hävetä jos on vähä lusikoita. eihän sen tietämine tietty välttämättä auta, siinä saattaa vaa päätyä häpeemään sitä et häpee...

    mua on viime aikoina helpottanu 80-20 -periaate: "you'll get 80% of the result with 20% of effort, and the remaining 20% will take 80% of the effort". ite tulkitten sen et riittää jos on sinnepäin, kaiken ei tartte olla viimesen päälle. en tiiä mite tota vois soveltaa kouluavustajan hommiin, mut ehkä jotenki :D voisin kuvitella että just ekat viikot on pahimmat, ku ei oo vielä tottunu asioihin ja pitää jatkuvasti omaksuu uutta ja muistaa kaikki. ajan kanssa varmasti löytyy rutiini ja hommat helpottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt lusikkateoriaa :D Ihan uusi käsite oli!

      Mie en jääny tuleen makaamaan vaan laitoin viestii miun vastuuhenkilölle töissä ja kerroin, etten pärjää sen erityisluokan kanssa, kun eihän miulla oo kokemusta tai koulutusta alalta. Mielummin aloittelen tän noitten "helppojen" lasten kaa :D

      Poista