perjantai 19. helmikuuta 2016

Perjantaipäivitys ~ Veistokurssin lopputulos

Aurinko paistaa jo aamulla kun menee kouluun.

Sain ketut valmiiksi viikonloppuna ja aloitin toriveistoksen pienoismallin, joka ei todellakaan mennyt kuin strömsössä. Ajattelin tehdä sen pahvista, teipistä ja paperista, koska sain tarpeekseni styroksista. Se oli kuitenkin virhe, sillä lopputulos oli hyvin suttuinen. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin olisin tehnyt koko tehtävän uusiksi...

Leikkivät ketut leikkii. Tämän tekeminen oli tuskaista.
Nyt muistan jopa laittaa tästäkin kuvan. Omakuva reliefinä kera kissojeni.

Veistosta suunnitellessa mietin Kankaanpään toria ja keskusta-käsitettä. Minua kiinnosti, kun vaakunassa on se puu ja kuinka puun syyt, vuodet, mitkälie menee siellä sisällä eli puun keskustassa. Ajattelin, että Kankaanpään tori on tavallaan se ydin, joten ajattelin väännellä puun vuosirenkaita.
Halusin työhön myös yllätyselementin, että se näyttäisi erillaiselta eri kuvakulmista. Se puoli työssä onnistui juuri niin kuin halusin! Cittarin suunalta tullessa työ näyttäisi vaan pystyviivoilta ja sivulta katsottuna vuosirenkaat muodostavat kasvot.








perjantai 12. helmikuuta 2016

Perjantaipäivitys ~ Sää on aivan sekaisin

Helmikuu? Ei kyllä tunnu siltä. On ihan kuin maaliskuun loppu tai huhtikuun alku. Vesi lotisee, välillä tulee runsaasti lunta kuin takatalvi iskisi ja pakkanen ei nouse nollasta mihikään. Vähemmästäkin menee ajantaju sekaisin.


Pajunkissat ovat jo putkahdelleet esille.

Ei ole lunta eilen ei. Tietkin olivat ihan sulia ja hyviä kävellä.

Eilen tosiaan oli kaikki sulana ja tänään satoi kymmenen senttiä lisää lunta. Luonto ei vaan tiedä mitä se haluaa nyt.
Koulussa olen edelleen tehnyt kettuja. En ole oikein tuon kipsin mättämisen ystävä. Se ei vaan tunnu mukavalta. Se on just ärsyttävää hinkkaamista, joka vaatisi hirveästi harjoittelua ennen kuin siitä saisi paljoa irti. Minulla ei riitä mielenkiinto tai kiinnostus sellaiseen harjoitteluun, eikä minulle pälkähtele päähän kauheasti kolmiulotteisia ideoita. Ainakaan hyviä.

Kettujen jalat on rautalangasta jonka päällystän kipsiin dipatulla juuttikankaalla. Kipsi ei tartu kiinni rautalankaan.

Välineet on ainakin niin yksinkertaisia tässä touhussa, että sitä voisi tehdä kuka tahansa.
Eilen koulussa oli niin hirveä melu veistoluokassa (kaikki välineet päris ja huusi, kun kakkoset teki pronssivalua), joten läksin kotiin ja tulin tänään veistelemään kettuja lisää. Alan saapua siihen pisteeseen, että ketut ovat valmiita. En halua niistä tasaisia ja "imeskeltyjä", vaan raakoja ja rapattuja.

Korvat ovat tehty myös juuttikankaasta ja nyt ketut ovat saaneet hännät paikoilleen. Ne ovat niissä asennoissa myös, missä niiden kuuluu olla.

Nää näyttää hölmöiltä erikseen :D Ne ovat siis leikkiviä ja toinen makaa, kun toinen meuhaa takajaloillaan seisten päällä.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Perjantaipäivitys ~ En osaa viikonpäiviä

Kyllä, tänään on lauantai, mutta mie meen tosi helposti sekasin päivistä ja jotenkin luulin, että eilen on torstai :D Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

--

Koulussa edelleen veistelin styroksia koko viikon, liimailin styrox-paloja yhteen maitoliimalla (joka tuoksui samalle kun rubber cement) ja vääntelin ketuille jalat rautalangasta.
Tarkoitus oli saada ne valmiiksi tällä viikolla, mutta olen ollut jokseenkin epäaktiivinen veistelyn suhteen ja mielummin käyttäny aikaani maalamiseen... Ensi viikolla nohevoidun ja teen ketut valmiiksi.

Väritettävä synttärikortti-tilari.

Tilaustöitä on riittänyt kiitettävästi ja etenkin tämä helmikuu näyttää hyvin valoisalta niiden suhteen. Olen saanut maksettua lentoliput, junan Gatwickistä Winchesteriin, bussin kotoa Helsinkiin ja hotellin Lontoossa etukäteen saamillani tilarien rahalla, mikä helpottaa arkea tietenkin paljon.
Minulle tulee höperän onnellinen olo, kun voin myydä omannäköisiäni juttuja ihmisille jotka haluaa juuri sellaisia värisuttuja.