lauantai 30. toukokuuta 2015

Perjantaipäivitys mmm niin

Aina meen päivistä sekaisin. Tänään on vissiin lauantai. Jaa-a. Samapa tuo.

--

Pääsykoeviikko on ohitse. En taida päästä sisään. Pitää toteuttaa muita suunnitelmia. Harmittaa, mutta ei niin paljoa kun viime vuonna. Ei miulla muuta sanottavaa edes ole. Mitä tähän edes voisi sanoa.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Nyt kun kesä tullut on

Tämä on otettu vappuaattona, höhe.

Vielä vuosi sitten asuin Seinäjoella. Ihan sekopäistä ajatella niin. En tiennyt yhtään mitä tuleman pitää ja minne edes menen. Viime kuussa mietin vielä, että onkohan se maailman loppu jos en pääse kouluun (taaskaan).

Tänään mietin, että ehkä ensinmäistä kertaa elämässäni minä oikeasti pystyn edes rahtusen hallitsemaan elämäni suuntaa ja tykkään siitä suunnasta. Pääsen tai en pääse kouluun, niin joka tapauksessa voitan.

Tulevaisuuden suunnittelu ei pelota, vaan innostaa. No, kyllä se vähän pelottaakin, mutta niin kai sen kuuluukin :D

Tervapääskyt kirkuu. Tuoksuu nurmeltä, lehdiltä ja lämpimältä alfaltilta.

Ketunleivät kukkaa isoina mattoina metsissä ja puistoissa.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Oho ei ollutkaan torstaina perjantai :D

Mie luulin, että torstaina oli perjantai. No, aivan sama. Oon sekasin ko seinä muutenkin, koska oon kipee (ei oo flunssa. Vaan pahempaa.)


Ja ei mulla siis myöskään oo jääpuikkoa perseessä.

torstai 14. toukokuuta 2015

Uskomaton infopläjäys joka ei kiinnsta kettää





Tämä blogi fuusioituu luonnosblogini kanssa. Paranormal cattivity ja entinen päivisblogi fuusioituvat uudeksi sarjisblogiksi, joka antaa maailman paskimmat elämänohjeet. 

Tämä blogi päivittyy edelleen joka perjantai (tai ainakin lähes joka perjantai, haha) ja sarjisblogista en tiedä. Ehkä se vaan kuivaa kasaan tai päivittyy joka päivä? Emt.

Semmosta!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Ekslibris


Tämän tekeminen oli hauskaa. En ole vielä tulostanut näitä, kun muste loppui, mutta tarkoitus olisi pian! Kokoa tällä siis on 4x6 senttiä. Pikkuriikkisiä nämä eksliprut :3

torstai 7. toukokuuta 2015

Ali- vai yliarviointia?

"Olet niin lahjakas."


Tuota minulle hoetaan, mutten usko sitä. En ole taitavin, en ole nopein enkä mielikuvituksellisin. Minusta on melkein loukkaavaa sanoa minua lahjakkaaksi, koska olen saanut taitoni aikaan ahkeruudella ja kovalla työllä. Olen hyvä hommassani, sitä en kiellä. Katsoin sivistyssanakirjasta, mitä lahjakas oikeastaan tarkoittaa:

lahjakas

  1. jolla on (luonnon)lahjoja, kyvykäs, etevä, pystyvä, taitava. esim. Lahjakas oppilas, urheilija. Musiikillisesti, kielellisesti lahjakas. Ark. esim. Teki lahjakkaan [= todella pahan, emä] munauksen.

lahjakas

adjektiivi
  1. sellainen, jolla on lahjoja, luontaisia taipumuksia. Etevä ja kyvykäs, luonnostaan taitava, erityisen hyvä jossakin asiassa.

Luontaisia taipumuksia johonkin? Voiko olla, että minulla on luontaista taipusta visuaalisuuteen (se kävi ilmi psykoanalyysissa), mutta onko taiteellisuuteen? Lapsena en todellakaan ollut se luokan paras piirtäjä tai se joka tituleerattiin piirtäjäksi. Aina oli joku minua parempi. Aina. Käsi ei totellut minua ja turhauduin valtavasti.

20-vuotiaaksi asti tappelin lähinnä kuvien kanssa. Enemmän se oli pakonomaista kehittymisen tarvetta, kateutta ja turhautumista, kuin luovaa leikittelyä ja nautintoa. En osaa sanoa, mikä sitten Limingassa sai minut nauttimaan tästä. Kehityin ihan järjettömän paljon yhden vuoden aikana, kun klikkini sisällä alkoivat avautua (samalla aloitin terapian, kun traumat jysähtivät päälle). Onkohan masennukseni ja traumani pidätelleet minua? Menneisyyden haamut kuiskineet korvaani, etten riitä koskaan? En tiedä.

En ole huono maalaamaan tai piirtämään, kuten sanoin alussa. En myöskään ole paras tai se lahjakas. En koe erottuvani massasta taitelijana ja se ahdistaa minua. Minussa ei ole mitään erityistä, minulla ei ole sanottavaa tai suurta sanomaa. Olen vain kuvia rustaava arkinen, tylsä toope. 

Ihmiset yliarvioi herkästi


Ihmiset, joiden lähipiirissä ei ole luovia henkilöitä, eivät tunne luovia henkilöitä tai ovat muuten ihan pihalla skenestä eivät tajua eroa lahjakkuudella ja hyvällä maalarilla. He saattavat sekoittaa minut lahjakkaisiin, koska eivät tiedä tämän alan raadollisuudesta, ylituotannosta taiteen saralla ja haastavista markkinoista. 
Yksikin tyyppi yrittäjäkurssilla naureskeli, että "kierisi rahassa jos hänellä olisi puoliksikaan minun lahjani." Sori vaan kaveri, mulla on kokonaan tää lahja ja syön roskiksesta. 

Aliarviointia itseltäni


Olenko sitten sokea omille taidoilleni vai olenko realisti? Olen luultavasti molempia. Tai vain tosi varovainen. Uskon kuitenkin, että kun löydän oman väyläni taideskenessä niin tulen pärjäämään siellä hyvin. On hyvin epätodennäköistä, että minusta tulisi maailmankuulua maalaria, mutta uskon pärjäävääni. Se riittää minulle. (Pärjääminen tarkoittaa, ettei leivän päällä ole pelkkää kieltä. Ja leipäkin saattaa olla kaupasta, eikän kaupan takaa roskiksesta.)


perjantai 1. toukokuuta 2015