perjantai 13. toukokuuta 2016

Outoja aikoja elämme


Välillä mie odotan kesää ja välillä mie olen vain kauhuissani, että sitten varmasti masennun uudelleen. Sen lisäksi panikoin koulun erillishausta, että milloin nakki napsahtaa ja saa tietää mitä tuleman pitää. Pitäis vaan keskittyy menemään päivä kerrallaan, eikä maalata kauhukuvia mieleensä.

Jos nyt en jostain syystä pääse kouluun tällä kertaa, niin voin hakea syksyllä uudelleen ja käydä kursseja joita en käynyt tänä vuonna. Ei se maailmanloppu olisi... paitsi sitten mielentasolla, kun olisin taas epäonnistunut. 


Otettu noin yhdeltä yöllä. Aurinko ei laske kokonaan, vaan jää haahuilemaan taivaanrantaan. Aamu alkaa valkeamaan jo kahdelta hitaasti. Tähtiä näkyy vain muutama hassu.

Varmaan jos pääsisin nyt kouluun niin voisin myös siirtyä ajatustyössä eteenpäin, että suunnittelisin elämää koulun jälkeen. Kyllähän sitä nytkin jo miettii suunnitelmia, tietenkin, mutta ei ne tunnu todellisilta ennen kuin on oikeasti mustaa valkoisella ja oon tutkinto-opiskelija. Stressaan tätä niin paljon, etten saa nukuttua.

Vihaan tätä odottamista ja sitä, että jos taas pettyy.

Näyttää jo varsin kesäiseltä. On myös ollut kyl kuuma. Onneksi nyt on hieman viilentynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti