perjantai 27. marraskuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Performanssikurssi loppuu

Pyh ja pah. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä leukani jumahti lukkoon ja kivusta päättelin vaan, että nyt varmaan viisaudenhammas on räjähätänyt. Menin kipuvastaanotolle hammaslääkäriin ja hän totesi, että vika on leuoissa, ei hampaissa. Niin meni maanantai ihan hukkaan.

Tiistaina palasin kouluun ja meidän piti valita koululta joku paikka missä teemme viimein performanssi-esityksen. Koska olin ollut maanantain pois, en tiennyt millaisia mini-perfoja he olivat vetäneet ja miua hermostutti kovin.
Keskiviikkona esitimme jokainen max 10 minuuttia kestävän esityksemme jossain päin koulua tai koulun pihalla. Esitin omani siellä, missä oma opiskeluni oikeastaan alkoi eli kalligrafialuokassa.

Esityksessäni tulin luokkaan ulkovaatteiden kanssa, nakkasin kamani pöydälle kuten tapaan tehdä (en ikinä osaa laitta esim takkia naulakkoon). Aloin piirtämään lehmää tai härkää taululle, joka koostui osin kirjaimista ja sen pää olikin A-kirjain. Se viittasi siihen, miten aakkosto on alunperin alkanut syntyä karjanlaskennassa. Eli tein "alkuhärän" kuvaamaan, että minun tieni alkoi kalligrafiasta. Piirrettyäni puin päälle ja lähdin luokasta.

Ei mikään ruudin keksiminen ollut tuo juttu, mutta onpahan tehty. En halunnut mitään kovin diippii shittii tehdä siitä, koska esiintyminen on kauhean hermostuttavaa ja en kait ole siltikään valmis näyttämään heikkoa tai haavoittuvaa puolta itsestäni ulos. En ole valmis siihen ja se on ok, koska en kestä sitä edes itse katsella.

---

Valmisteluja.
Torstaina oli vielä muutama esitys ja sitten oli viimeinen rutistus, johon meidän piti pukeutua hieman sotkunkestävästi (emme tienneet vielä miksi). Pukeuduin johonkin random paitaan jonka löysin kierrätyspisteestä ja noh, bikineihin :D Tosin oman paitani päällä. Kuulemma näytti rivolta ja kauheelta ja hyvä niin (jos luokkalaiseni kundi saa pukeutua valkoiseen, herkkään mekkoon niin kyllä minä saan laittaa bikinit paidan päälle).


Meidän käskettiin tehdä luokasta epätavallinen, millainen se ei ole. Jokin uusi ympäristö siitä. Sisustimme jotain epämääräistä kotia/olohuonetta luokasta.




Sitten menimme alas ja juttelimme, että mitä leikki on ja meidän viimeine hommamme oli leikkiä. Ei puhetta, vaan spontaaneja mielihalun tekoja ja go with the flow, niin sanotusti. Mitä me teimme, no... Mie vaivuin ainakin johonkin leikkipsykoosiin ja olin ihan omien mielihalujen ja menojen riepoteltavana. Tein vaan mitä mieleen juolahti ja lauleskelin koko ajan jotain tai hymisin.

Se oli erittäin vapauttavaa ja muistutti tunnetilalellisesti piirtohetkeä tai mielentilaani lenkillä.
Pyörittelen lenkillä mielessäni tarinoita ja juonia, joita en kuitenkaan yleensä hyödynnä missään, enkä edes juuri puhu niistä. Tavallaan olen joku muu jossain muualla pääni sisällä. Eskapismia kaiketi. Myös ennen nukkumaanmenoa kuvittelen itseni vaikkapa pehmeään puunkoloon sammaleen keskelle nukkumassa, niin saan helposti unta.

No kuitenkiinsa. Hirveästi kamaa meni rikki leikin karkelossa, mutta ei se haittaa... :,D Opettajan ilmoittaessa, että nyt tää loppuu niin olin pukeutunut johonkin Florida-pyyhkeeseen, kukkapaitaan ja vessapaperiin. Naamassa oli punaista maalia. Niin voi käydä, kun ilakoi.
Olisi pitänyt ottaa kuva heti kun lopetimme. Siivo oli ihan kammottava ja kaikilla oli jotain typerää päällään :D

7 kommenttia:

  1. Tuo leikkipsykoosi on se, minkä takia opiskelen esiintyviä taiteita. Se on se tunne, mitä rakastan, ja se on se syy, miksi haluan tehdä tätä työkseni.

    VastaaPoista
  2. Elikkäs mun näkökulma: Maanantaina jokainen sai oman numeron ja johdatti vuorollaan koko ryhmän johonkin itselle mieluiseen paikkaan. Toisella kierroksella piti eläytyä enemmän ympäristöön. Aapo oli vuorossa ensimmäisenä, se lähti pinkomaan minkä kerkesi ja meidän piti seurata, veiston läpi takapihalle ja ruokalan läpi aulaan jossa kaikki jäivät ihmettelemään kadonnutta opettajaa. Päätettiin mennä sitten luokkaan josta löytyikin sitten Aapo joka oli sullonut itsensä Lauran maalauslokeroon :D :D no juu... itse istuin pianon ääreen, hapuilin hetken koskettimia, soitin yhden soinnu, laskin kannen alas ja käännyin yleisöön päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, löytyi maanantainakin tänne vaikken ollut paikalla itse! :D

      Poista
  3. Varsinaninen performanssi: Keskiviikko aamuna ei ollut vieläkään mitään hajua että mitä aion esittää omalla vuorollani. Ajattelin ensiks istua tukkikasanpäällä veisto katoksessa, mutta tuli pari muuttujaa ja menin etupihalle, nojasin seinään, tuijotin Kankaanpään kovin ankeaa luontoa ja sanoin jotakuinkin jotain että "Luonto on rumimmillaanki todella kaunista ja katselisin sitä mieluummin kuin olisin vaan sisällä." Ja pienen tauon jälkeen "Ei mulla muuta."
    (Oon koko elämäni tuijotellut luontoa, eniten auringonlaskuja ja järvi maisemaa kun periaatteessa asuin mökillä, niin sillä se luonto on minulle tärkeä aihe, mutta kun sitä tarpeeksi tuijottaa yksin niin se tekee vain surulliseksi)

    VastaaPoista