perjantai 13. marraskuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Performanssi kurssi alkoi

Ennakko-odotukset. Niitä minulla oli PALJON. Enemmän kuin milleen muulle kurssille. En ollut innoissani, vaan olin hermostunut ja jopa peloissani. Minua pelotti ajatukset leikeistä, joissa lähmimme toisiamme ja pitää jotain ryhmäytymispaskaa tehdä. EI. Ei enää semmoisia, kun minä olin aina se joka jäi ulos, kun minut suljettii ryhmän ulkopuolelle!

--

Ensinmäisenä päivänä juteltiin aamupäivä vähän tunnelmia ja siiitä, että teemme seremonian. Juttelimme miten ihmiset kokee tämän aiheen ja kerroin perheeni skoolaustavasta (me skoolaamme kaikelle pienelle ja suurelle positiiviselle). Ihmiset tarttuivat tuohon ajatukseen, kun ei muutakaan keksitty ja kävimme tuumasta toimeen. 
Jakaanuimme eri velvollisuusryhmiin, kuten ruuanhakuporukka, juomanhakuporukka, dekoraatioryhmä, seremoniamestarit ja opettaja läks Alkoon. 

Dekoraatioryhmä valmistaa majaa seremoniaa varten.
Lainasimme keittiöstä mm. lusikoita ja kuvassa olevat kädet omistava ruokatiimiläinen askarteli sipseille kupin maitokartongista.
Iltapäivällä seremoniamestareiden johdolla me tanssimme suomalaisen kurkkulaulun tahtiin silmät kiinni ja sitten menimme telttaan nauttimaan ruokaa, juomaa ja skumppaa. Skoolasimme kaikelle mikä tuntui tärkeältä tai hyvältä huomioida. Skoolasimme mm. terveydelle, glögille ja poroille.

Minusta oli uskomatonta, etten edes ajatellut majassa istuessani suuressa porukassa, että siellä minä istun! Minä nautin ajasta ja pyörittelin mielessäni mahdollisuutta, että ehkä joskus uskaltaudun pyörähtämään bileissäkin. Ehkä.

Samalla tuntui hieman klikki, että niin, olenhan minä osa tätä luokkaa ja ei ne sulje minua pois, vaikka olen tyhmä, ruma ja vääränlainen. Siksipä seuraavien päivien tehtävät sujuivat kivuttomasti ja vain yksi harjoitus ahdisti enemmän (tuijotimme 16 minuuttia toisiamme silmiin parin kanssa, en halua olla katseen alainen). Olen uskaltanut mennä toisten katseen alaiseksi, tarkkailtavaksi ja koskea muita. Se on enemmän kuin uskoin uskaltavani.


Maja sisältä.
Viikko on ollut uskomaton ja olen saanut varmaan sankollisen itsevarmuutta ja tietoutta siitä, missä oikeastaan olen nyt. Olen paljon pitemmällä tervehtymisessä itsetunnon ja luottamuksen kanssa kuin uskoinkaan. Onhan niitä taka-ajatuksia ja pelkoja, mutta ne eivät hallitse minua.

Olen jopa ollut tyytyväinen inhoamaan ja läskistyneeseen kehooni, kun olemme tehneet asahia ja erillaisia kehon tutkimusmatkoja painovoimasta ja taipumisesta. Minussa on sisällä vahvuutta, jota en edes tiennyt siellä olevan.


Majan katto oli varsin romanttinen.

Ennakko-odotukseni eivät käyneet toteen, luojan kiitos siitä! Sen sijaan odotan mitä ensi viikko tuo. On ihanaa olla alueella mitä ei hallitse yhtään ja kaikki on uutta.

Harmitti, kun ihana maja piti purkaa ja tilalle tuli tatami :,D 


4 kommenttia:

  1. Oivoi! Tuollaiseen ajatus-tunnemajaan kera mukavien syömisten pitäisi meidän kaikkien päästä. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  2. Haluan tuollaisen majan mun seuraavaan asuntoon. Aloin jo haaveilla pronssinvärisestä metallikankaasta rakennetusta prinsessa-steampunk-katoksesta sängyn päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosi kiva kyl. Mie vaa en voi sellasta rakentaa ko se ei ehkä olis kuin 10 minuuttia paikoillaan XD

      Poista