sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Puoli vuosisataa juhla


Oho, minä ylitin itseni ja tilanteiden pelkoni, kauhuni. Yritin koko eilisen päivin keksiä tekosyitä itselleni, ettei tarvitsisi mennä koulun 50-vuotis juhliin. Päätin kuitenkin, että menen edes tunniksi sinne pyörimään ja jos ahistaa, niin tulen pois aikaisemmin.

Olin siellä sitten peräti KOLME tuntia! En olisi ikinä uskonut!! 
Tänään kelasin lenkillä loppufiiliksiä ja miksi mie viihdyin siellä. No, ehkä yksi pääsyistä oli se, että vaikka vieraita oli 200, niin he olivat rentoa, iloista taideporukkaa. Juhla ei ollut kauhea pönötystilaisuus ja jopa uskalsin jutella itselleni aivan tuikituntemattomian ihmisten kanssa. Samalla myös tutustuin omiin luokkalaisiini paremmin (tai no lähinnä yhteen, jonka kanssa palloilimme ympäri koulua ja mätkittiin nyrkkeilysäkkiä performanssiluokassa).

Hyvä jos mahtu hengittämään. Oli hirveän kuuma.

Virallisen maljapuheen jälkeen oli kiertelyä opettajien taidonnäyte näyttelyssä, juttelua... ja istumista ulkona tupakkapaikalla, kun siellä oli niin tolkuttoman kuuma, että meinasi henki lähtee.
Olin odottanut, että tapahtumassa on varmaan pientä purtavaa tai sormisyötävää, kun en uskonut koulun tarjoavan 200 henkilölle lämpimää ateriaa... WRONG. Siellä oli lämmin ateria, joka kyllä oli herkullista, noms noms.

Minä ja luokkalaiseni jonka kanssa hengasimme istuimme 10-vuotta sitten opiskelleiden tyyppien kanssa samaan pöytään ja juteltiin mm. työssäoppimisesta, koulun jälkeisestä elämästä, työllistymisestä ja kaikesta mahdollisesta. Oli mukavaa kuulla miten ihmiset ovat koulun jälkeen uraansa jatkaneet. Sellainen antaa itsellekkin voimaa.

Minulle juhlien kohokohta oli varmaankin Horonkäristys, eli Lady Ladan ja Verisen Räppärin performanssi duo. Olin lukenut heistä jo vuosi sitten paikallisessa lehdessä ja ottanut uteliaana selvää keitäs nämä on. He järjestävät Porissa mm. vihanhallintakursseja, jossa mennään hinkkaamaan Puuvillaan vievää isoa siltaa hammasharjoilla ja nolataan itsensä asuilla :D

--

No, huomenna taas hinkkaamaan savea. Tosin viimeisen kerran, koska tiistaina on kritiikki. Jeah! 

6 kommenttia:

  1. Hienoa että sait rohkeutta ja juhlit kouluasi! Ja koskaan ei voi tietää, onko jostakin tapaamastasi henkilöstä sinulle apua myöhemmin. Tai sinusta hänelle. Ja ilmainen ruoka on aina opiskelijalle tervetullut ylläri :D

    VastaaPoista
  2. Tuo kammo ei katoa mihinkää vuosien mittaan. Meinasin viikonloppuna paeta kyläpaikasta mutten voinu ku oli kaks kyytiläistä. Menin pakuun piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta menit sinne ja et ajanu karkuun hyläten kyytiläisiä! Se on jo iso erävoitto kuules! Voidaan olla ylpeitä itsestämme :D

      Poista
  3. Ma skippasin viime lauantaina tapaamisen kun ei huvittanut. Heikko mieli... Katsotaan kun 9. lokakuuta olisi isompi kiitosjuhla kaikille vapaaehtoisille, kai ma sinne menen koska sinne on myos sallittua pukeutua hassusti! Teemana on Disney :)

    VastaaPoista