Olen ollut hyvin epäaktiivinen täällä ja kiireinen muualla. Olen pistänyt "bisneksen" pystyyn, hakenut näyttelytiloja ja tehnyt ennakkotehtäviä. Ja tietenkin opiskellut siinä sivussa avoimessa. Työttömänäkin voi olla kiireinen ja työllistetty ilmeisesti...
Tänään puhun hyvin henkilökohtaisesta asiasta, joka vaikuttaa työhöni, jaksamiseen ja menestymiseen paljon... Riittämättömyys.
---
Saanko minä?
Olen käynyt terapiassa ja saanut todeta, että niin hullua kuin se onkin, en usko olevani oikeutettu tunteisiini tai onnellisuuteen. Haluan tietenkin olla onnellinen ja en olla tunnevammainen.
Typerä alitajuntainen nalkuttaja aiheuttaa olon, että en usko, että kukaan haluaa ostaa minun töitä tai minä voisin menestyä. Tai että kukaan voisi pitää minusta (nytkin aivot menee ihan sikkuraan, kun mietin, että tottahan se on).
Pahinta siinä nalkuttajassa on, että se haluaa vahingoittaa minua.
Mutta nyt sanon sille paskapäälle, että:
- Minulla on oikeus omiin tunteisiin. Saan itkeä, olla surullinen tai onnellinen. Minun tunteet on minun ja mikään tunne ei ole turha tai pulppua sisältäni turhaan.
- En vahingoita itseäni tai yritä joutua tilanteisiin joissa voisin vahingoittua.
- Arvostan itseäni sellaisena, kun olen.
- Minua rakastetaan. Olen tärkeä.
- Olen ainutlaatuinen.
Joten, sinulle alitajuntainen nalkuttajani: ole hyvä ja painuppa vaikka perseenseen minun puolesta. <3
Eiköhän tuo riittämättömyys ole aika yleistä ihmislajin keskuudessa. Olisiko vielä yleisempää naaraiden keskuudessa.....
VastaaPoistaTietysti on hyvä (kenen kannalta????), että ihminen piiskaa itseään aina parempaan suoritukseen. Hyvä suorius tuo onnistumisen myötä onnen tunteen, mutta väsyminen syö senkin, minkä on jo onnistunut varastoimaan.
Kuitenkin täytyy muistaa - kuten Nalle Puh sanoo: "Itse asiassa me kaikki olemme mukavia" eli hyviä!