Se on ollut päällinmäisin ajatukseni parin kuukauden ajan. Se ei ole normaalia väsymystä. Väsymykseni on sellaista laatua, että aamulla ei halua nousta sängystä, koska elämällä ei ole mitään tarjottavaa ja mielummin vain nukkuisi ikuisesti kohtaamatta maailmaa. Joka aamu pääni kertoo minulle, että olen epäonnistunut ja en kelpaa.
Onneksi pystyn vielä nauttimaan asioista, jotka tuottavat tyydytystä: piirtäminen, kissat ja luonto. Kissojen ruokkimista ajatellen pääsen aamulla sängystä. Ne tarvitsee minua, joten enhän minä täydellisen paska ja hyödytön voi olla!
Pitäisi jaksaa hoitaa kelalle paperi, hankkia uusi hoitopaikka, siivota, peseytyä, etsiä kämppää ja irtisanoa entinen.... aaarrghhh.... -__- Jos alottaisi siitä, että aamulla
-----
Löysin (hehkutan taas joo) sen mielenkiintoisen blogin avulla The Croquis Cafe:n. Olen kahlannut parin vuoden ajan samoilla sivuilla, joten uusi krokisivu tuli tarpeeseen!
Väsymys näkyy jäljessä: en osaa keskittyä kunnolla ja huitelen mitä sattuu paperille.... öörrh.
Akka on vinossa... Toinen nuuskii sen selkää.
Tää on ihan kammottavan ruma :D Tommonen prööt.
Joo tuttu tunne tuollainen sängystä ylöspääsemättymyys :c Onneksi on kissaterapiaa.
VastaaPoistaMuuta pk-seudulle voin olla sun kämppis bling bling 8D
Pk-seutu on kallista ja sie oot sotkune,, eeee kiitos
Poista