perjantai 27. marraskuuta 2015

Hopsansaa, talvi kävi ja meni

Ensinmäinen päivä joulukuuta alkaa joulukalenteri, kuten luvattua! Se päivittyy joka päivä automaattisesti klo: 5:00 aamulla. Perjantaipäivityksiä ei tule erikseen kalenterin aikaan ja lomalla aika varmasti unohdan päivittää. Varmaan menee hieman fiiliksen mukaan.

Tänä vuonna on vielä yksi kurssi koulussa ja koitan muistaa tehdä siitä edes yhden päivityksen, mutta pelkään pahoin sen menevän ensi vuoteen.

Tässä vielä talvisia fiilistelykuvia ensilumesta!


Perjantaipäivitys ~ Performanssikurssi loppuu

Pyh ja pah. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä leukani jumahti lukkoon ja kivusta päättelin vaan, että nyt varmaan viisaudenhammas on räjähätänyt. Menin kipuvastaanotolle hammaslääkäriin ja hän totesi, että vika on leuoissa, ei hampaissa. Niin meni maanantai ihan hukkaan.

Tiistaina palasin kouluun ja meidän piti valita koululta joku paikka missä teemme viimein performanssi-esityksen. Koska olin ollut maanantain pois, en tiennyt millaisia mini-perfoja he olivat vetäneet ja miua hermostutti kovin.
Keskiviikkona esitimme jokainen max 10 minuuttia kestävän esityksemme jossain päin koulua tai koulun pihalla. Esitin omani siellä, missä oma opiskeluni oikeastaan alkoi eli kalligrafialuokassa.

Esityksessäni tulin luokkaan ulkovaatteiden kanssa, nakkasin kamani pöydälle kuten tapaan tehdä (en ikinä osaa laitta esim takkia naulakkoon). Aloin piirtämään lehmää tai härkää taululle, joka koostui osin kirjaimista ja sen pää olikin A-kirjain. Se viittasi siihen, miten aakkosto on alunperin alkanut syntyä karjanlaskennassa. Eli tein "alkuhärän" kuvaamaan, että minun tieni alkoi kalligrafiasta. Piirrettyäni puin päälle ja lähdin luokasta.

Ei mikään ruudin keksiminen ollut tuo juttu, mutta onpahan tehty. En halunnut mitään kovin diippii shittii tehdä siitä, koska esiintyminen on kauhean hermostuttavaa ja en kait ole siltikään valmis näyttämään heikkoa tai haavoittuvaa puolta itsestäni ulos. En ole valmis siihen ja se on ok, koska en kestä sitä edes itse katsella.

---

Valmisteluja.
Torstaina oli vielä muutama esitys ja sitten oli viimeinen rutistus, johon meidän piti pukeutua hieman sotkunkestävästi (emme tienneet vielä miksi). Pukeuduin johonkin random paitaan jonka löysin kierrätyspisteestä ja noh, bikineihin :D Tosin oman paitani päällä. Kuulemma näytti rivolta ja kauheelta ja hyvä niin (jos luokkalaiseni kundi saa pukeutua valkoiseen, herkkään mekkoon niin kyllä minä saan laittaa bikinit paidan päälle).


Meidän käskettiin tehdä luokasta epätavallinen, millainen se ei ole. Jokin uusi ympäristö siitä. Sisustimme jotain epämääräistä kotia/olohuonetta luokasta.




Sitten menimme alas ja juttelimme, että mitä leikki on ja meidän viimeine hommamme oli leikkiä. Ei puhetta, vaan spontaaneja mielihalun tekoja ja go with the flow, niin sanotusti. Mitä me teimme, no... Mie vaivuin ainakin johonkin leikkipsykoosiin ja olin ihan omien mielihalujen ja menojen riepoteltavana. Tein vaan mitä mieleen juolahti ja lauleskelin koko ajan jotain tai hymisin.

Se oli erittäin vapauttavaa ja muistutti tunnetilalellisesti piirtohetkeä tai mielentilaani lenkillä.
Pyörittelen lenkillä mielessäni tarinoita ja juonia, joita en kuitenkaan yleensä hyödynnä missään, enkä edes juuri puhu niistä. Tavallaan olen joku muu jossain muualla pääni sisällä. Eskapismia kaiketi. Myös ennen nukkumaanmenoa kuvittelen itseni vaikkapa pehmeään puunkoloon sammaleen keskelle nukkumassa, niin saan helposti unta.

No kuitenkiinsa. Hirveästi kamaa meni rikki leikin karkelossa, mutta ei se haittaa... :,D Opettajan ilmoittaessa, että nyt tää loppuu niin olin pukeutunut johonkin Florida-pyyhkeeseen, kukkapaitaan ja vessapaperiin. Naamassa oli punaista maalia. Niin voi käydä, kun ilakoi.
Olisi pitänyt ottaa kuva heti kun lopetimme. Siivo oli ihan kammottava ja kaikilla oli jotain typerää päällään :D

lauantai 21. marraskuuta 2015

Per...lauantaipäivitys, koska en osaa päiviä




Ja hetken aikaa meillä oli sama maisema mitä katsoa Koalan kaa. Englannissa ja Suomessa satoi samaan aikaan lunta, niin ihme kun se olikin.

---

Koulussa meillä oli kaksipäiväinen läsnäolo, jonka takia miulla menikin sekasin viikonpäivät. Maanantaina ja tiistaina me tehtiin lisää tuijotusharjoituksia, eli tuijottelimme toistemme silmiä 15-37 minuuttia. Ei virnuilua, puhetta tai nauramista. Jossain vaiheessa toisen naama muuttuu aina ihan epäselväksi, hirviömäiseksi nenä-silmä-suupuuroksi tai minun omaksi naamaksi. Se on tosi kummallista.

Tuijottelun jälkeen teimme tuijotusparimme kanssa ohjaamista, eli luotiin koskettamalla kieli kommunikoida toisen kanssa. Elikkä ei puhetta, ei ääniä ja parin silmät on kiinni ja kommunikointi tapahtuu koskemalla. Joka parilla taisi olla eri kieli, mikä on aika jännä :D Jotkut toiset painoi tai hipaisi jne.
Tiistaina tehtävä sai uuden twistin ko ei saatu enää koskettaakaan vaan ohjaaminen tapahtui kehon lämmöllä, puhaltamalla ja muilla keinoilla, joissa ei toista kosketa eikä myöskään puhuta.

Näiden harjoitusten lisäksi teimme tasapainonjakamista, eli nojasimme toisiimme koko painollamme ja kokeilimme eri asentoja miten pystymme jakamaan tasapainon. Se oli tosi mukavaa jostain syystä, etenkin jos sattui sellainen pari joka oli täysillä mukana ja uskalsi.

Ihmetyttää edelleen, että uskallan lähmiä muita ja en ahdistu hengiltä. Tuijottaminen on välillä vaikeaa, koska en oikein tykkää olla katseen alaisena.

---

Etätehtäviä saimme kolme. Pitää etsiä koululta pari paikkaa mitkä herättää tuntemuksia ja kertoa miksi. Kaupungilla ihmisten kommunikaation seuraaminen, että miten se tapahtuu ja miten tilanne etenee. Viimeinen oli, että mitä tekee tulevaisuudessa koulun jälkeen tai miten näkee itsensä siinä tilanteessa.

Minulla kävi kakkostehtävän kanssa tuuri, kun seurasin parisenkymmentä minuuttia sokeaa ja hänen vaaleaa labbista. Sanaakaan eivät vaihtaneet, mutta yhteisymmärrys oli saumatonta.

---

Joulukalenteria minulta? 


KYLLÄ. Ensinmäinen päivä joulukuuta alkaa joulusatu, jonka minä, iskä, isosiskoni, Lähitarkkailija ja Koala kirjoitettiin. Tarina on sopiva kaiken ikäisille ja minun kuvittamana.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Performanssi kurssi alkoi

Ennakko-odotukset. Niitä minulla oli PALJON. Enemmän kuin milleen muulle kurssille. En ollut innoissani, vaan olin hermostunut ja jopa peloissani. Minua pelotti ajatukset leikeistä, joissa lähmimme toisiamme ja pitää jotain ryhmäytymispaskaa tehdä. EI. Ei enää semmoisia, kun minä olin aina se joka jäi ulos, kun minut suljettii ryhmän ulkopuolelle!

--

Ensinmäisenä päivänä juteltiin aamupäivä vähän tunnelmia ja siiitä, että teemme seremonian. Juttelimme miten ihmiset kokee tämän aiheen ja kerroin perheeni skoolaustavasta (me skoolaamme kaikelle pienelle ja suurelle positiiviselle). Ihmiset tarttuivat tuohon ajatukseen, kun ei muutakaan keksitty ja kävimme tuumasta toimeen. 
Jakaanuimme eri velvollisuusryhmiin, kuten ruuanhakuporukka, juomanhakuporukka, dekoraatioryhmä, seremoniamestarit ja opettaja läks Alkoon. 

Dekoraatioryhmä valmistaa majaa seremoniaa varten.
Lainasimme keittiöstä mm. lusikoita ja kuvassa olevat kädet omistava ruokatiimiläinen askarteli sipseille kupin maitokartongista.
Iltapäivällä seremoniamestareiden johdolla me tanssimme suomalaisen kurkkulaulun tahtiin silmät kiinni ja sitten menimme telttaan nauttimaan ruokaa, juomaa ja skumppaa. Skoolasimme kaikelle mikä tuntui tärkeältä tai hyvältä huomioida. Skoolasimme mm. terveydelle, glögille ja poroille.

Minusta oli uskomatonta, etten edes ajatellut majassa istuessani suuressa porukassa, että siellä minä istun! Minä nautin ajasta ja pyörittelin mielessäni mahdollisuutta, että ehkä joskus uskaltaudun pyörähtämään bileissäkin. Ehkä.

Samalla tuntui hieman klikki, että niin, olenhan minä osa tätä luokkaa ja ei ne sulje minua pois, vaikka olen tyhmä, ruma ja vääränlainen. Siksipä seuraavien päivien tehtävät sujuivat kivuttomasti ja vain yksi harjoitus ahdisti enemmän (tuijotimme 16 minuuttia toisiamme silmiin parin kanssa, en halua olla katseen alainen). Olen uskaltanut mennä toisten katseen alaiseksi, tarkkailtavaksi ja koskea muita. Se on enemmän kuin uskoin uskaltavani.


Maja sisältä.
Viikko on ollut uskomaton ja olen saanut varmaan sankollisen itsevarmuutta ja tietoutta siitä, missä oikeastaan olen nyt. Olen paljon pitemmällä tervehtymisessä itsetunnon ja luottamuksen kanssa kuin uskoinkaan. Onhan niitä taka-ajatuksia ja pelkoja, mutta ne eivät hallitse minua.

Olen jopa ollut tyytyväinen inhoamaan ja läskistyneeseen kehooni, kun olemme tehneet asahia ja erillaisia kehon tutkimusmatkoja painovoimasta ja taipumisesta. Minussa on sisällä vahvuutta, jota en edes tiennyt siellä olevan.


Majan katto oli varsin romanttinen.

Ennakko-odotukseni eivät käyneet toteen, luojan kiitos siitä! Sen sijaan odotan mitä ensi viikko tuo. On ihanaa olla alueella mitä ei hallitse yhtään ja kaikki on uutta.

Harmitti, kun ihana maja piti purkaa ja tilalle tuli tatami :,D 


perjantai 6. marraskuuta 2015

Perjantaipäivitys ~ Maalauskurssi

Äh ja määh. Maalauskurssi meni hieman ohi, kun oli työjuttuja viemässä huomiota. No, tässä on kuitenkin satoa kurssilta.

akryyli, 57x37cm

akryyli, 82x67cm

akryyli, 114x69cm