Muuttopuuhia vai kaaos?

Kerroin hyllylle mitä mieltä olen siitä.

Viivojen synty

Sadas viestini, hehee :D Osa on kyllä ihan turhia viestejä olleet! Etenkin alussa, kun en tiennyt mitä mie haluan tänne laittaa. Nyt minulla on suunta ja tarkotuskin.
Syksyllä varmasti laitan opiskelusta ja siellä syntyvistä töistä kuvia ja kaikenlaista pohdintaa.

--

Tänään kuitenkin tulee piiiitkä perjantaipäivitys, kun pohdin kuvien tekemistä.
Mietin piirtäessäni, että mitenhän ihmiset jotka eivät piirrä, piirtävät. Mistä he aloittavat? Miten he katsovat kuvaa? Millaisia kuvia tulisi? Mitä he näkevät?

Koe-eläimikseni päätyi perheeni, kun olen täällä sairaslomalla edelleen.
Isäni ei ole koskaan harrastanut piirtämistä tai saanut koulutusta sellaiseen. Äiti on opettajankoulutuksessa piirtänyt mallista joskus vuonna nakki ja kirves. Isosiskoni on vaatetusalan koulutuksessa tutustunut mallipiirtämiseen ja plastisen sommittelun perusteisiin. Hän on myös toisinaan piirtää omaksi ilokseen.

Jotta piirtämistä olisi helppo tarkkailla, laitoin koehenkilöt piirtämään samalla välineellä elävää mallia (croquis cafe). Ainut ohje jonka annoin oli "piirrä mitä näet." Ennakko-odotukseni olivat, että kuvat olisivat olleet keskeneräisempiä ja vähemmän anatomisia. Olin kuitenkin yllättynyt tuloksista:

• Pääosin kaikki ehtivät toistaa liikkeen ja hahmotelman tunnistettavaksi. 
• Kiinnitin huomioni siihen, että kaikki aloittivat koko ajan päästä piirtämisen. 

Kaikkein vasemmanpuoleinen on isosiskoni, keskinmäinen äitini ja oikeanpuolimmaisin isäni piirros.

Yksi minuutti.

2 minuuttia.

Ylin kuva on isosiskoni, keskinmäinen äitini ja alin isäni piirros.

5 minuuttia. 

Eniten isäni löi minut ällikällä! 20 minuutissa hän onnistui ilman ohjeita hän löysi sisäisen piirtämismojonsa. Isäni viiden minuutin työ oli kaikkein anatomisin ja tarkeimmiten katsottu. Uskon hänen rakentamis- ja remonttitaustansa olevan tuon hahmottamisen takana. Iskä oli ainut jolla negatiiviset tilat vastasi eniten todellisuutta (ks. viiden minuutin kuvan rinnat).

Äiti yllätti minut liikkeensä tavoittelulla. En ole nähnyt paljoa mitään äitini piirroksia, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Pyöreät, vahvat viivat ja vahva liikkeen kuvaaminen oli hänen tavaramerkkinsä. En tiedä millaista äitille olisi tullut, jos hän olisi yrittänyt juuuuuri sitä piirtää mitä näkee :D Äitin jälki oli rentoa huiskimista ja osa luonnoksista (joita tässä ei ole nyt, höh) olisi kelvannut hyvinkin maalauksiinkin.

Isosiskoni koulutustausta mallipiirtämisestä häiritsi hänen piirtämistään. Maneerit miten ihminen pitää piirtää puskivat hänen piirroksensa näyttämään ihan muulta kuin mallilta. Hän ei piirtänyt sitä mitä näki, vaan sitä mitä muisti. Muutaman kerran hän piirsi ihan jotain muuta kuin mallissa oli (esim. jalan eri suuntaan tai käänsi päätä toiseen suuntaan).

Isääni etenkin jännitti piirtäminen, mutta loppujen lopuksi kaikki kokivat sen rentouttavana ja mukavana touhuna piirtää krokia. Isosiskoni ihmetteli, että ei kai me piirretä koko 20 minuuttia? Se oli hänestä pitkä aika, mutta ajan loputtua hän ihmetteli miten nopeasti se meni!

Kokeilu oli hedelmällinen ja onnistunut. Minusta on ihanaa tarkkailla, miten ihmisillä on eri tapa kävellä, puhua ja PIIRTÄÄ.

Myötävirtaan

A5, vesivärit

Pois ulapalta

Se tunne on hyvä, kun huolet ja pelko hälvenee edes vähän. Toivo on minun paras ase masennusta vastaan.

Muutto ja muutos odottaa.

Ihmettelen ympäristöäni

Ukin 90-vuotis synttärikortin luonnos.

Lallin hakeminen

Äitin koiran hakeminen uuteen kotiin. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja kissat ei oo stressannu. Rauha maassa ja kaikkialla hyvä tahto.

Lallin saapuessa uuteen kotiin, kävin mie laittamassa kisset yläkertaan lukon taa hetkeksi, että Lalli saa rauhassa tutkia uutta kotia. En myöskään halunnut, että eka asia mitä koira uudessa kodissa näkee olisi pelästyneet kissat.... Ja emme tienneet etukäteen jos Lalli olisi halunnut jahdata kissoja!

Lalli ei kuitenkaan välittänyt kissoista ja kissat ei olleet niin kauhuissaan pennusta kuin alunperin luulin :D

Hyvää jussia ja lallintaita

Lyhty 1

Nimesin tämän projektin lyhdyksi, koska sain inspiraation työlle CMX:n kappaleesta Pelasta maailma. Idea on muhinut aivoissani jo vuosia.

Saatan, ehkä tehdä timelapsea maalamisesta... jos muistan.

Nimipäivälahja käytössä.

Pala lapsuutta

Olen siivonnut vanhoja lootia aitasta ja löytänyt paljon nostalgiapitoista romua. Olen kuvannut hauskimpia löytöjä, koska melkein poikkeuksetta poltan kaiken.

Halusin n.7-9 vuotiaana ornitologiksi ja opiskelin itsekseni tietoa linnuista ja piirsin niitä mallista.

Vitosluokalta uskonnon vihkosta. 

Nämä ei menny roviolle :D

Uskomattoman kaunis perjantaipäivitys

No ei taida olla, mutta onpahan nyt kuitenkin.

Tänä päivänä myös ensinmäistä kertaa elämässäni leikkasin kissojen kynnet! Minua pelotti noin viisimiljoonaatuhatta kertaa enemmän kuin kissoja. Kumpikin vain makasi selällään vuoronperään sylissä ja kehräsi. Eivät olleet moksiskaan moisesta.
Ostettiin touhua varten kissojen kynsisakset Faunattaresta, kun heräsin todellisuuteen, että koiransakset on muuten tosi isot :,D

Ja sitten nopea videokyhäys, joka on aikamoisen ylivalottunu örh, hupsista : s





--

Alunperin piti perjantaipostaukseen skannata kuvia maalausprojektista jonka aloitan, mutta se otti kunnolla takapakkia, kun ei ollutkaan sopivia (valmis) kankaita myynnissä! Pyh ja pah. Turhauttaa ihan suunnattomasti tämä. 

Arkihaaste 5/5

Kaikki hauska loppuu aikanaan.

Kyykäärme muutti laatikossa uuteen kotiin kasvihuoneesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Haastan Lähitarkkailijan tekemään arkihaasteen Lallin viidestä ensinmäisestä olinpäivästään uudessa kodissa! :)

Arkihaaste 4/5

Jeah. Jo perustaessa tätä blogia piti tehdä uusi ilme, mutta se jäi sitten.... Pariksi vuodeksi. Nyt viimeistään, kun tein comebackin tänne nii halusin uuden ilmeen!

Jebajee. Halusin semmoisen kotikutoisen näköisen taustan ja otsikon ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Oli kivaa askarrella paskarrella. Kissat meinas syödä tuon taustan ja ne oli pakko sulkea parvekkeelle siks aikaa.

Isi on kironnut Filippoksen. Se sanoi, että Fili saa tulla pöytään, jos sille katetaan lautanen. Maagisesti tuon lauseen jälkeen Fili on ollut AINA pöydän ääressä, kun käymme aterialle...

Piilotan sohvan piirustuksiin, hups

Oho, vahingossa taisin piirtää naisen jolla on myrskyävä ripuli.

Huomenna voisin mennä maalaamaan ulos.

Arkihaaste 3/5

Ahistaa. Tänään on tosi raskas päivä.

                           

                                                                                        

  

Arkihaaste 2/5

Heräsin kesken unieni äitin hätähuutoon: kasvihuoneessa on kyy. Koala on urhea kaveri. Mie seisoin kumpparit jalassa kottikärreissä. Kyytä ei löytynyt. Enpä taida mennä ulos.... 

Leipää ja sirkushuveja Zooplussasta.

Insinöörit töissä.

Ruisleipä, whoopie ja kaakaota. Nam nom

Doubeli vagina, muuta ei tarvita

En tiedä mitä muut kuulee tuossa Vadelmavene-kappaleessa, mutta mie ja Koala kuullaan laulua tupla-vaginasta ja kuinka tyypit seilaa sudella Hankoon...? Koala tietenkin mietti, että siellähän sen lajitoverit seilaa, koska koalilla on kaksi vaginaa ja ne pystyisikin seilaamaan suden raadolla, koska ovat pieniä.

Ja sitten muihin uutisiin. Lisää tuhruja

Ja sitten alko väsyttäää ja alko tulla muotopuolia lörpöti lööpöjä... ääh :,D