Perjantaipäivitys ~ Uskalla avata suusi!

Uh huh. Tuntu kyllä, että se kamala oksennuspaskannusyskimistauti vei miun mehut tyystin. Tauko töistä kuitenkin teki hyvää, kun funtsin sitä, miksen jaksa olla siellä. Tajusin sen, ettei minulla ole voimia käsitellä erityisluokkaa. He ovat suoraan sanottuna aikamoisen hirveitä kakaroita, vaikka eihän se heidän vika ole. Juttelin minun vastuuhenkilön kanssa ja lopetimme tunnit erityislasten kanssa. Luojan kiitos.

Pääsin pitämään ensimäistä kertaa kuvistunteja viime viikolla! Sain suunnitella ja vetää tunnit ja se tuntui mukavalta. Tosin samalla tajusin, että minusta luultavasti olisi mieleekkäämpää opettaa aikuisia, joiden kanssa voi jutella opiskelumetodeista.

Olen lenkillä laskenut jouluvaloja. Lopullinen saldo oli 38.

Olen tehnyt apurahahakemusta (se on kouluhomma ja no.. oikeastikki yritän hakea tai ainakin opetella hakemaan). Olen kerran aikaisemmin hakenut, mutta se oli säälittävä yritys. Nyt yritän oikeasti saada kunnollisen hakemuksen aikaan, että saisin kokemusta ainakin, ellen muuta.

Tuntuu kyllä, kun listaa kokemusta ja CV:tä, että oon pikkuinen kakka kikkara. Harmittaa tosi paljon, ettei pahimpien masennusvuosien aikana ole ollut yhtään näyttelyä tai oikeastaan yhtään mitään. Ne on tyhjä kohta miun CV:ssä. Eihän ne tyypit siellä tiedä, että olin todella sairas. Ne näkee vain, etten ole tehnyt mitään.