Sinne ja tänne ja takaisin

Sinne ja tänne ja tonne ja takaisin

Yhdeksäs päivä tätä kuuta mie ja armas siskoni matkustimme Helsingforssiin katsomaan pienen, karvajalkaisen miehen elokuvan päätösjaksoa. Meidän murheenkryyninä olleet asut läksivät mukaan, koska on perinteiden mukaista ja hauskaa pukeutua ensi-iltaan.

Mikään asu ei vedä vertojaan tuskassaan tuolle (pukeuduin siis Kiliksi). Aina, kun katsoo reffikuvia, niin aina..AINA löytyy uusia niittejä, saumoja ja pahimmillaan uusia vaatteitakin.

En ollut asukiireen takia ehtinyt harjoitella posettamista, joten jos näette minusta kuvia niin sulkekaa silmät :,,D En ole yhtään onnistunutta nähnyt, yyh! Se vaan on totta, että peilin edessä pitäs viettää aikaa... Etenkin, kun en ole ikinä ennen mieheksi pukeutunut!

Kossaajan pesä. Noi käsisuojat ei valmistuneet ensi-iltaan mennessä ;; __ ;;

Tunnelma oli mahtava ja ihmisten kanssa pyöriminen viihdyttävää ja hauskaa. Väsytti kauheasti, mutta hyvin jaksoi silti kieriä :D Unkle, unkle, öök pöök

Leffa itsessään oli aika hmm,, kylmä. Siinä ei kauheasti ollut samaa fiilinkiä kuin edeltäjissään. No, pidennettyä odotellessa! Se saattaa muuttaa koko leffakokemuksen.

Leffa ei siis ollu huono, mutta ei kauhean hyväkään. Oikeastaan ei yllättänyt, että viimosesta leffasta puuttuu sielu, kun eihän kirjassakaan ole kuin pari sivua tappelua ja sillä selvä. Aika hyvin Petteri Jakson on saanut silti parista sivusta rutistettua leffan :D Hatunnosto.

I see dead people.